Tekee mieli sanoa kuin se afrikkalainen sairaanhoitajaharjoittelija äidin töissä 80-luvulla: "Mina ei tule tanaan toihin, mina on vasu." Vaikka mulla kyllä jo päättyy työpäivä ja lähden kotiin.

Olen hurjan väsynyt. Viikon on ainakin ollut taas univaikeuksia ja olen "hitaalla". Pelkään sairastumista. Pelkkä alakulo ja mielen "tahmeus" säikähdyttää pelkäämään, että masennus tulee takaisin. Pitäisiköhän tarkistaa lääkitys. Oikeasti.

Viime yönä menin nukkumaan yhdeltä. Nyt nukuttaisi makeasti. Huoh.

(Neuleista: ihan olen vaakatilkkuja tehnyt. Menevät värimaailmassa Project Spectrumiin, niin ovat (masentavan) harmaavoittoisia. Mutta jämälangat vähenee ja maailma pelastuu - edes vähän.)

Ei kameraa. Ei kuvia. Ei kivaa.

"Papuja, aina papuja. Pah, pah ja vielä kerran pah." Tällaisena muistan Sepe Suden manaukset. Näinkö se sanoi? Mulla ei ole siis papuja vastaan mitään, päinvastoin, mutta fiilis on tuollainen, ja naama nurin.

storeulv.gifTolla Sepellä on ihan liian iloinen naama. Mua ei naurata.

Kertokaa mulle, etten ole sairastumassa uudelleen! Että olen vain väsynyt...