(Hieman huono otsikko. On, on.)

Tekisi mieli tehdä eri postaukset eri aiheista. Olen ollut flunssassa ja maannut sängyssä, ja nyt kun kunto antaa periksi olla koneella vähän, täräytän kaikki (neule-)asiat tähän samaan syssyyn. Koristelematta ja jäsentelemättä sen enempää.

Eka innostuksen aihe on vieläkin Sherborne Abbey, joka on edistynyt tästä:

Uskokaa tai älkää, mun piti purkaa aloitus neljä tai viisi kertaa, ennenkuin olin ohjeen kanssa tarpeeksi samaa mieltä. Laitoin aloitukseen 121 silmukkaa, jotta sain täsmäämään, korjasin palmikoiden viereen nurjaa (tai nurjalle oikeaa, anyway) ja ihmettelin omituisia lisäyksiä. Väärinhän ne meni. Sileää aloitettuani, en enää jaksanut purkaa kuin resorin reunaan asti ja siitä lähtien tein lisäykset oikealla puolella: keskelle oikea silmukka, molemmin puolin silmukoiden välisen langan nostamalla ja nurin neulomalla lisäys. Resorin annoin olla eri näköinen. Ihan kiva noinkin. Hihan palmikkopiirroksesta poiketen tein yhden kerroksen lisää, niin saan palmikot tehtyä aina oikeilla kerroksilla. Seuraavaksi tulisi tokat palmikot. Mulla vain on ongelma! Mulla loppuu pyöröstä mitta! Mulla on vain 60 cm Addi. (Sama ongelma muissakin kokoluokissa. Tarttis KAIKKIA kokoja pitemmät Addin pyöröt. Marketin jäykkäsiimaisia en halua. Pitänee lotota.) Kohta loppuu mitta 3 mm puikosta. Huoh.

Pistin Abbeyn syrjään, kun tajusin, että Esikoisen Norjan matka on reilun viikon kuluttua, ja puikoilla on vasta Keskilapsen sukat! Tarvii olla kunnon sukat matkassa. Edes yhdet! Tähän liittyy seuraava tarina, jonka soisin olevan erillisenä tarinana:

Lähdimme sunnuntaina appea (85 v) katsomaan. Ajomatkaa melkein 3 tuntia per suunta. Istuin takapenkillä Kuopuksen kanssa. Kaivoin sukankutaleen esiin. Tyttö surkutteelemaan, kun ei ollut tajunnut itse ottaa matkaneuletta mukaan!

Kuopushan opetteli neulomaan loka- tai marraskuussa ja väkersi pätkän apupupun kaulaliinaa. (Ei valmistunut koskaan.) Lisäksi hän halusi vähän aikaa sitten opetella I-kordia. Ja oppikin. (Halusi purkaa ja tehdä siitä pikkukerästä Samosta jotain muuta ja tilkku on tekeillä.) Osaa siis oikeita silmukoita, koko ajan paremmalla menestyksellä. On käyttänyt isovelilankaa tai samosta, ja paksuhkoja (4 tai 4,5 mm) sukkapuikkoja. Tyttö on syntynyt 04/2000 eli ei ole vielä seitsemää.

No mitäpä kunnon äiti tekee: kaivaa kassistaan toisen sukan, tottahan siellä nyt kaksi (tai oikeammin kolme) neuletta on, kokopäivämatkaa varten! Likalle puikko alulle, ja tekeehän se sen loppuun! Ja siististi. Jonkin aikaa autoin joka kerta seuraavan puikon alkuun, sitten oppi itse siirtymään. Neuloi kieli poskessa kunnes illalla hämärtyi. Kuusi kierrosta taitaa olla Kuopuksen tekemää. Oppi samalla katsomaan itse milloin meinaa tulla virhe! Pari pudonnutta silmukkaa pelastin ja yhden 'ylimääräisen' purin pois. Hauskaa oli myös, että tyttö ehdotti minulle, että tuolla olisi äiti sinun tekemäsi virhe - erotti lisäyskohdassa eri näköisen silmukan. Harmitteli vain, ettei osaa vielä tehdä kantapäätä! (En raaskinut sanoa, että et nurjaa, lisäystä etkä kavennustakaan.) Ohutta OnLine Supersockea, bambuiset 2,5 mm puikot! Tyttö vielä rupesi ihan spontaanisti selittämään, että onpas näillä puikoilla paljon mukavampi ja helpompi neuloa kuin niillä harmailla puikoilla! Äitinsä tytär! Katsokaas alta. Vasemmanpuoleisesta sukasta on eskarityttönen tehnyt viimeiset kierrokset.

Nuo Tropiikkisukat on muuten valmiit! Kamera leikki kuurupiiloa illalla, niin en saanut kuvaa niistä, mutta Keskilapsi tykkäsi paljon ja sopivat oli! Tiimalasikantapäänkin (elämäni toisen) sain onnistumaan ihan ilman reikiä! Kuvaan ne kun ehdin. Esikoiselle on tulossa vastaavat, eri sävyiset vain. Ne taitaa olla Sademetsän siimeksessä -sukat. Ovat melkein tuossa vaiheessa kuin nuo yllä kuvatut. Illalla teen kantapäät jos satun olemaan voimissani.

(Kohta on taas levättävä. Toipilas olen vielä. Huomenna menen töihin.)

Mulla on suunnitelmana tehdä lista mun puikoista ja koukuista. En ole vain vielä viitsinyt / jaksanut. Olisi itselle hyvä, niin ei tarvitsisi ostella samoja puikkoja joita on. Paitsi että oli ihan hyvä, kun 2,5 mm sukkiksia oli kahdet, niin sain samaan aikaan edistettyä molempia. Metalliset on vääntyneet ja eri pituisia, mutta mä vaihdoinkin aina bambut sinne, mitä sukkaa olin tekemässä. Metalliset oli lepopuikot ja tein niillä kantapäät, kun tuli vähän kiristeltyä lankaa...)

Himmeli puheripuli. Nyt pakotan itteni täältä pois!