Purin vain kavennusosan ja neuloin uudestaan kaventaen joka kerroksella. Tuli sopivan kokoinen. Ei se niin siisti ja hieno ole kuin tahtoisin (voi, kuinka kriittiseksi sitä tulee kun tahtoo antaa jotain lahjaksi), mutta annan sen silti huomenissa uudelle omistajalle. Siis pipan, kuten paikalliset sanovat. Se on Pipo on Pop, 70 silmukalla, vaikkakin siis Pipo on Aino sopisi nimeksi, kun on kerran Ainosta tehty. Paksu on kuin mikä, kun on kaksinkertainen lanka. Kukka on lasten toiveesta eri värillä kuin pipa, ja kiinnitys toistaiseksi hakaneulalla, kun en tiedä tahtooko pipan uusi omistaja sitä kiinni päähineeseensä vai ei. Tämä on sitten mun pipoviikkojen kolmas tekele. (Älä katsele kuvan taustalla kummittelevia paperilappusia.)

Neuloin tänään kylässä. Pidettiin 'ompeluseuraa' eli 'kässäkerhoa'. Hahtuvat sai kyytiä ja mieli keveni sitä mukaa kun kielenkannat kalkattivat kilpaa puikkojen kanssa. Kiitos kovasti mukavasta seurasta ja talon isännälle erikoismaininta kahvinkeitosta ja 'naisten juttujen' kärsivällisestä seuraamisesta. Kissapipoja syntyy nyt useassa koiraperheessä... Mun vihreä hahtuvahattu tulee olemaan pipoviikkojen henkilökohtainen neljäs saavutus. Punaisen meinaan myös ehtiä.

(Ei kuulu käsitöihin, mutta aamulla ennen seitsemää startataan Koiran kanssa kohti näyttelyä. Lyhyeksi jää unet.)