Tein pipon. Ajattelin purkaa sen. Ei kuvaa.

Eikä se tietenkään mikään Odessa ollut, mitä lie sormeni ajatelleet näppiksellä, kun hämärää kuvaa esittelin. Kaksinkertaisella Ainolla kudottu Pipo on Pop se oli. (On vieläkin.)

Liian iso. Leveys ok kun tein 70 s (en siis lisännyt resorin jälkeen silmukoita) ja viitosen puikoilla. Tiivis ja lämmin. Kuviokin miellyttää, pipon kokonaismuoto ja korkeus vain ei. Mokoma valmistui eilen illalla.

Tapaan viikonloppuna ihmisen, jolle halusin antaa itse tekemää pieneksi lahjaksi. Rumasti toteutettua pipoa en anna.

Jään lamaantuneena miettimään puranko kokonaan vai vain kavennukset. Riittäisikö avuksi, kun kaventaisin joka kerroksella. Ehkä.

Inhoan purkamista. Mieluummin hautaisin kutaleen kaapin perälle. Voi kiukun kiukku.

En neulo enää ikinä mitään. Ei vaineskaan, illalla taas puikot käteen.