Juuri samalla kun luin blogeja ja ensimmäistä kertaa rupesin tahtomaan meemiä (siis jahtasin ehkä kymmeniä blogeja saadakseni langanpätkämeemin), osasi oma Kuopukseni, tuo mukava eskarilainen, innostua omatoimisesti käsitöistä.

- Äiti, saanko vähän lankaa?

- Jaa, kerän vai pätkän?

- Kaksi pätkää, punaisen ja valkoisen.

- Pupulaatikosta saat ottaa, jos ei ole kiinni puikoilla.

Kohta viereeni oli raahattu puutöissäkin käytetty jakkara. Teipillä langanpätkät kiinni ja solmunyöriä värkkäämään. Kiinnostuin ja otin pari kuvaa. Epäilen, että työssä oli joku pikku virhe, kun yksi lanka ei oikein osallistunut nyöriin, mutta ei se neidin tahtia haitannut. Kivaa oli kuulemma. Sain avaimenperäksi vaaksan verran uutta nyöriä. Eskarin täti ja pojat olivat opettaneet tällaista.

Tehdään ensimmäinen lenkki.

Toinen lenkki tulee eri suuntaan. (Hups. Kuvakin kääntyi. Sorry.)

Sitten vapaa punainen lanka pujotetaan punaisesta lankalenkistä, vaikkei se kuvassa niin näykään.

Ja lopuksi kiristellään punaisia ja valkoisia lankoja vuoron perään.

Huomatkaa vauhti: kamera ei ole perässä pysyä...

Aikaisemmin  on jo syntynyt useampikin Meksikon Risti. Siihen uppoaa jämälankaa myös. (Meemi tulee omaan postaukseensa. Aihe liittyy tähän.)