Viime yönä närästi niin ettei ikinä! En voinut olla makuuasennossa, vaikka väsytti. Istuallaan en osaa nukkua. Siispä valvoin ja aloitin siinä sitten Esikoisen tilaamia kämmekkäitä. (Vähän niinkuin palkinnoksi, kun ne sukat sain valmiiksi asti illalla.) Kiireessä torstaina kirjastosta nappaamassani missälie-Modassa oli lasten neulepuseron kirjoneuleessa juuri 18 s:n mallikerta, joten vaikka tein helppoa kuviota, ei tarvinnut itse ajatella ja sijoitella ollenkaan. Sukasta soviteltuna kun laskin, että toivotun napakat kämmekkäät saan Nallesta 9 s:llä per puikko. Aamulla jatkoin ja yksi on valmis. Tuli kyllä melkein liian tiukka. Voinee käyttää ja on saajalle mieluinen. Punaista Nalle coloria ja mustaa Nallea. Kuva valmiina sitten. Tein oikein peukkukiilankin, kun halusin sitä muistella pitkästä aikaa. Kutkuttaisi tehdä vähän lapasia, kun nekin on maailmalle kadonneet / parittomia / rikki / pesukoneessa vahingossa kutistettuja.

Puoliso on sitten ihana! On huoltanut perhettä tiskaamalla ja kokkaamalla ja antanut mun lueskella KOKO PÄIVÄN blogeja. Kirjoneuletta en osaa samanaikaisesti tehdä, joten on tullut lisää mittaa Keskilapsen boleron hihoihin. Vieläkin olen sitä mieltä, että puserot sun muut on vähän tylsiä, kun valmistuvat niin hitaasti. Silti vähän katselin silkkilangalle sopivaa neuletakkimallia itselleni. Olenkohan vähän päästäni vialla?

Neulesuunnitelmia olisi varmaan kaksituhatta. Koko ajan tulee uusia.

Mistäs niitä ihania sukkalankoja kannattaa tilata? Tahtoisin jotain kivoja itsestään raitaa ja kuviota muodostavia muutaman kerän. (Ja ehkä muutakin.) Omatunto kyllä tykkäisi, jos tekisin ensin edes niistä hahtuvista jotain. Kissapipon ohje on printattuna, mutta takaraivossa kiusaa muisto viimetalven epäonnistuneista piposista. Lapasistakin tuli tönköt ja paksut. Tarttis tehdä jotain toisin kuin silloin. Oikeastaan haluaisin mieluummin tehdä lapasia siitä Tovesta, mutta sitä oli Tampereella kahdessa kaupassa käytyäni vain vähän tylsiä värejä. Tiedän, että sitä olisi kauniitakin värejä olemassa. Lankaostospaineita olisi. Kelläpä neulojalla ei. (Mun varastot on mun mielestä ihan kohtuulliset. Vain kaksi pussukkaa ärsyttää.)

Mulla ei muuten ole ikusesti keskeneräisiä töitä kai kuin yksi. En raaski purkaa, enkä tahdo tehdä. Ei ole lankaakaan enää tallessa. Vauvanpuserosta puuttuu yksi hiha. Olisinko tehnyt Esikoiselle 13-14 vuotta sitten, ja tuolla se asuu laatikossa harmittamassa mieltä. Löysin kun inventoin langat. Yhden isomman puseron olin aloittanut, ja sen purin. Muita luurankoja ei pitäisi kaapeissa olla. Pelkäsin, että löytyisi enemmänkin tällaista. Tai no, tosiaan, yksi lasten kokoa oleva perusvillasukka tupsahti sekalaisten pikkulankanyssäköiden alta piilottelemasta. Hui hai, pientä on tuollainen. Pääasia, ettei viime vuosilta ole jäänyt keskeneräiseksi mitään. Nykyiset kyllä valmistuu tai puretaan. Komeroon en keskeneräisiä aio enää säilöä. (Muutaman kuukauden huilitauot ärsyttäville töille sallitaan.)