Ihmeellisen hauska yllätys! Olen voittanut arvonnassa. Kivaa! Yleensä en ikinä voita mitään...

Olen myös neulonut (vanhempainillassa). Tuijan esimerkki sai minut tekemään hatun valmiiksi. Sain muutaman tekstiviestin ja blogikommentin, että hattu on menossa pesuun / pesussa / pesty. Tuijan hattu onnistui; hienoa, hienoa! Omani ei ole vielä päässyt pesulle, kun on niin myöhä, mutta josko huomenna. Tällä kertaa taisi olla 94 s, hahtuva oli kaksinkertaista ja suorakaiteen korkeus päätellessä 39 cm. (Piti tehdä matalampi, mutta vanhempainillassa en kehdannut mittailla koko ajan, ja se vähän venähti. Olisin kyllä halunnutkin kokeilla 37 tai 38 cm:ää.) Tähän en tehnyt korvaläppiä. Yläkulmiin kokeilen pikku narukoristeita: molemmissa on 3 kpl ketjusilmukkapötköjä (á 25 s). Saas nähdä miltä näyttää kun tulee koneesta. Katsokaas miten 'sopiva' hattu mulla nyt on:

(Salama vaalensi värit. Pipomalli on myös suora, vaikka asettuu alhaalta rullalle ja ylhäältä ryttyyn ennen huovutusta.)

Punaista hahtuvaa on vielä odottamassa Kuopusta varten. Hänelle laitan korvaläpät. Tekee hatusta hyvän mallisen ja lämpöisen. (Olin kovasti kahden vaiheilla olisinko tähänkin laittanut.) Vieläköhän ehtisin saada sen valmiiksi pipoviikkojen aikana? - Aiemmin tehtyä vaalean(lila)punaista kissahattua Kuopus on pitänyt päässä ihan joka päivä. Niin mieleinen se on. Tarpeeksi lämminkin, vaikka nyt on ollut näitä pakkasia.

Kutkuttaa tehdä jotain Spectrumin väreissä pikapuoliin. Nythän alkaa sininen, valkoinen, harmaa. Ei tasan mun omia värejä. Tekee hyvää tehdä välillä muuta kuin omia tavanomaisia juttuja. Myös SNY:lle on suunnitelma tehdä 'jotain kivaa'. Salaisuudet on hauskoja!