Ihme kelit! Marraskuun alussa ihan pirusti lunta. Ihan hiihtokelejä kaksi viikkoa. Sen jälkeen about +5 joka päivä ja vesisadetta. Lumet sulaneet aikoja sitten, märkää, kuraa, pimeää.

Miten tällaisessa löytää joulun odotuksen tunnelman? Kysyn vaan.

Oli kyllä pikkujoulut tiistaina. Syödä mähkittiin, juotiin, saunottiin, juteltiin. Ihan kelpo pirskeet. Kiitos vain T kotimatkaseurasta. Yöbussilla tultiin ja 'ihailtiin' kun tuore ylioppilas oksensi linja-auton roskikseen yo-lakki päässä. Yyyyyrgh. Itsellä olo ok. Myös itsepäisyyspäivänä, vaikka väsytti niin, etten lähtenyt appiukkoa katsomaan. Puoliso kävi yksin.

Appi on muuten ollut meillä (Hmm, miettii) ainakin kolmena jouluna peräkkäin. Lapset oli aivan äimänä, kun ei kuulemma suostu tulemaan tänä vuonna. Haluaa kokeilla millaista on olla ihan yksin joulu. Jaa?

Eilen sentään tehtiin pipareita. Itse toimin enimmäkseen paistomestarina, lapset leipoo ahkerasti. Myyjäisiin menee osa. Suunnitelmissa olisi koristella niitä tänään illalla. Sunnuntaiaamuna on vielä ohjelmassa leipoa leipää sinne samaisiin myyjäisiin. vai onko ne myyjäiset la vai su? (Paniikki iskee...)

Koulun kotisivu valistaa: Tampereen Rudolf Steiner-koulun myyjäiset (Muotialantie 81) su 10.12.2006 kello 13-17. Tänne nyt sitten kaikki joukolla mukaan! Ostakaa jotain tai käykää kahviossa! On siellä ainakin koristeita ja leivonnaisia ja mitähän kaikkea. (En ollut viimeksi vanhempainillassa, en muista.)

Tästä voisi vielä tehdä käsityöblogin. Sen verran ahkeraan on puikot suihkineet. Yhdeksän viime päivän aikana olen sentään tehnyt muutakin kuin neulonut, ja silti on kolme Apupupua valmiina ja puolitoista joululahjapipoa. Ja sormia syyhyttää. Olen juuri tällainen käsityöihminen: innostun muutamaksi viikoksi ja neulon yötä myöten. Sitten on muutaman kuukauden tauko ja sitten iskee taas joku sukkabuumi tai muu. Lapsille yritän saada päänlämmikkeet pukinkonttiin, muuten tekisin kai vain niitä pupusia. Ne inspiroi.

Tulipa tylsät liirumlaarumit, mutta tylsää on tuo sadekin. Ripirapi. Plääh.