Yhtenä päivänä Eno kertoi lueskelleensa näitä höpinöitä. Kuulostivat ihan minulta.

Jäin sitten miettimään, että miksi kummassa kirjoitan sähköisesti eri lailla kuin muutoin. Varsinaisissa kirjeissä tai muissa teksteissä saatan osata käyttää kirjakieltä. Kotisivuilla ja täällä blogissa ynnä muualla netissä (lue: keskustelupalstoilla ja sähköpostissa) harrastan tämmöistä epäkieltä, vaikken arvosta ollenkaan suomenkielen raiskaamista. Miksi?

Helpompaa on ehkä katsoa siltä kantilta että miten. Omien huomioiden mukaan, kun kirjoitan täällä, harrastan puhekielen ja kirjakielen sekamuotoja. En piittaa pilkuista enkä siitä, jos aloitan virkkeen 'ja' tai 'mutta'-sanoilla. Käytän ihan surutta passiivia monikon ensimmäisen sijasta. Jätän puhekielimäisesti kirjaimia pois tai muutan niitä, vaikkei se ole 'hienoo'. Yhdyssanat pyrin kuitenkin laittamaan tekstiin oikein, niiden väärinkäyttö riipii. Vahinkoja toki sattunee niissäkin.

Kai tässä on pyrkimys kirjoittaa kuin ajattelee. Siihen ehkä on pyrkimys. Kyse ei varsinaisesti ole laiskuudesta, tai siitä, etten osaisi toisin kirjoittaa. Tahdon kirjoittaa näin, ja hyvä, jos se 'kuulostaa minulta'. Näin pääsimme aiheeseen miksi. Kirjoittaminen on oiva ajattelun apuväline. Toimi taas.