Eräänä iltana elokuussa, kello 22.15, juuri ennen kuin menen saunaan.

Esikoinen: "Kuule äiti, kauanko sulla menis tällaisen jutun tekemiseen?" (Näyttää kättä heilutellen rannettaan.)

Oranssi: "????"

Oranssi: "Siis mikä? Neulottu  joku, millainen, mikä, jne" 

Selventävien viittoilujen ja vähän puhuttujenkin vihjeiden jälkeen päädytään siihen, että tällainen juttu olisi neulottu, ehkä joustinneuleinen, yksittäinen pitkähkö ranneke.

Oranssi: "No, mahdollisesti yksi ilta."

Esikoinen: "Kiva. Teetkö, kuule, huomiseksi mulle sen? Meen valkkaamaan sun laatikosta lankaa. Vaikka jotain puuvillaa. Mistä laatikosta löytyy?"

Oranssi: "!!!" (Saunomaan ja rauhoittumaan, sitten puikot käsiin kunnes väsyttää. Istuinpa ulkona ulkokynttilän äärellä vilvoittelemassakin aika kauan.)

Seuraavana päivänä tyttö sai koristuksensa. Oli onneksi valinnut Samosta, niin valmista todella syntyi pikapikaa. Ruseteilla Esikoinen tuunaa asusteita ja hiuspinnejä muutenkin. Niin nytkin. (Tennareissakin on ihan vain kukkakankaasta leikattu suikale kengännauhana. Jos ei ollenkaan piittaa rispaantumisesta, on tyyli helppo ja halpa.)

(Näitä ei siis pidä tehdä kahta. Vain yksi.) Kiharat ovat kuvan ottamisen jälkeen vaihtaneet väriä melko kirkkaaseen punaiseen ja niska/alaosasta mustaan. Teinit on teinejä.

Keskilapselle ei nyt ole kesken mitään, mutta Kuopus ei ole vuosiin saanut äidiltä villasukkia. Nyt kun blogimaailma on opettanut ohuelle langalle, lukemaan lontoonmurteisia ohjeita ja tekemään pitsiä (kaikki alle vuodessa!) ei tietenkään tehdä tavissukkaa seiskaveikasta. Tyttö itse vihjaili mallineuleesta, minä sen sitten valitsin viime kädessä. Langan sai parista itselle korvamerkitystä lukuunottamatta valita sukkalankalaatikosta (kyllä, niitä on laatikollinen) ja oikein yllätyin valinnasta. Uutta Flotte Sockea (4401) ja malli on omin muunnoksin (polvisukka, alussa 60 s, nilkassa jo vähennetty 50 s:ään) Flutter By Socks. Tästäkin kuvasta on jo edetty. Kantalaput neuloin ensiavun odotushuoneessa torstaina.

Alkuresorissa meinasin hermostua lätäköihin, mutta tuolla perhosvaiheessa 60 s:llä ja mun käsialalla värit meni taas kivasti. 50 s aiheuttaa taas voimakkaampia värialueita, mutta oikeastaan sekä Kuopus että minä ollaan toistaiseksi iloisia sukista. Väri on elokuulle sopiva: kuin loppukesän viimeiset perhoset viistossa iltavalossa auringon kypsyttämällä viljapellolla. Reunassa ehkä auringonkukkia... Teen (onneksi) kahta sukkaa rinnakkain. On toivoa molempien valmistumisesta - joskus. Toisessa sukassa on bambut, toisessa upouudet eebenit. Koko 2,5 mm. Tämä lanka olisi kyllä tykännyt 2,25 puikoista, jos ne olisi talossa projektin alkaessa olleet.

Huomaa kyllä, että jos on tosi monta työtä kesken yhtä aikaa, yksikään ei tunnu valmistuvan. Vuoron perään teen muutaman kerroksen Mysteryä, joka siis onkin Joutsenlampi, tai valkoisena Odette, ja sitten taas sukkaa vähän matkaa, telkkarin ääressä ja koneella usein vaakatilkkua muutaman kerroksen. Lehmus on ihan yhtä hylätyn näköinen kuin Abbeykin. (Mikä vauvanpaita, en ole kuullutkaan.) Villatakkiin oli niin kiivas tilaus, että aloitin yhden 50 g kerän verran, mutta kun tuli mallista, langasta, väristä ja vaikka mistä riitaa, puran pois ja säästän langan muuhun. Ni. Opetelkoon Esikoinen neulomaan itse takkejaan. Hö.

Olisipa ensi kerralla jotain valmista näytettävää!

(P.S. Kuopuksen haava on hyvässä kunnossa. Puhdistetaan ja kääritään iltaisin piiloon, ettei likaannu, kun tyttö kävelee paljain jaloin - varpaillaan kipeällä jalalla - ulkona ja sisällä. Vain eka yönä tarvittiin särkylääkettä. Kouluun huomiseksi pitänee laittaa joku löysä sukka.)