Puolisopa löysi sen kameran akun. Ei niin ihmeellisessä paikassa lopulta ollutkaan. Vastaavasti itse löysin toissapäivänä hänen hands free -laitteensa. Melkein samanlaisesta paikasta, muuten. Tasapeli ja hyvä mieli.

Kuvat nyt ei ole onnistuneita väreiltään eikä muutenkaan, mutta antaa jonkin käsityksen missä mennään. Kevät-huivi on oikeasti punaoranssi tai oranssinpunainen. Tuli turhan pieni, puikotkin olisi voineet olla isommat kuin 5 mm. Kitten mohair on kyllä kaunista. Huivissa on virheitä, mutta jaksan elää sen kanssa. Oli harjoitushuivi.

Vielä kuva mun kaksoisleuasta :-( Pienempikin kuvakoko riittää. Yöks. Vähän 'hienosti' muuten  ite kuvattu.

Onpas sävyeroa salamalla ja ilman...

Austerman Step -sukat on olleet käytössä jo paljon ja löysiksi osoittautuneet. Ensi kerralla teen taatusti vähemmän kuin 18 s per puikko! Ihanan tuntuiset on silti. Ja kaunis väritys. Tosin nyhjyyntyi jo parin päivän käytössä. Mahtaako kestää kulutusta yhtään? (Kuva ilman salamaa ja imartelevasti pohkeita leventävä kuva. Huoks.)

Tammikuun puolella olen loikkinut kuin aropupu useamman työn välillä. Ensin sain kärjestä aloitetut (kokeilu-)sukat valmiiksi siihen asti, että olivat ilman jälkikäteen neulottavaa kantapäätä. Suututti, kun en kuitenkaan osannut mitoittaa sukkaa Keskilapselle sopivaksi. Tuli Esikoisen tai minun kokoa. Jäi odottelemaan, kun muut työt kutkutti enemmän.

Keskilapsen värimieltymystä näkyy Novitan Kevät 2006 ekstra -lehdestä aloittamani ohjeen mukaan aloitetusta Bolerosta. Ei tule Novitan langoista, ei. Lanka on Sandnes Smartia, ruskeaa ja vihreää. Kuvausrekvisiittana Keskilapsen lempparilegginsit. Vihreä ei ole samaa sävyä, mutta ihan tarpeeksi samanlaista värimaailmaa. Kuvissa ei taaskaan näy värit hyvin. Ihan on kauniit minusta. Keskilapsi olisi viihtynyt meidän seitkytluvun vauvafrotee- ja velourihanuuksissa. Jotenkin tulee lapsuus mieleen.

Mulle käy tavattoman usein niin, että jaksan tehdä kaiken muun paitsi jälkimmäisen hihan ja päättelyt. Nyt yritän tätä välttää heittämällä tylysti lankalenkit yli 10 krs:n raitojen värin vaihtuessa ja aloittamalla hihoista! Kuvassa näkyy, että resorit (ohjeessa 20 cm!, taitetaan kaksinkerroin, mulla 19 cm kun menee raidat tasan) on valmiit molemmista. Tein suorilla 3,5 mm puikoilla vierekkäin molempia. Langat meni solmuun, kun roikkui neljä kerää mukana. Sileän aloitettuani siirsin neulottavan hihan 3,5 mm pyörölle. Aion tehdä aina vähän matkaa kumpaakin vuorotellen, niin tulee ainakin samanlaiset, eikä tarvitse miettiä kamalasti joka työvaihetta erikseen. Lasta varoittelin, että voi kestää kauan, kun usein kyllästyn sukkaa suurempiin neuleisiin välillä ja tarvitsen siitä työstä taukoa.

Välissä olenkin piristänyt itseäni elämäni ensimmäisellä Fifillä. Ei ole yhtä kaunista kuin Kevät, mielestäni. Lahjaksi on menossa. Kitten Mohair ja tällä kertaa iso pyörö: 6,5 mm (ei ollut kuutosta, olisin ehkä tehnyt sillä mieluummin). Vasta seitsemännet vaakasalmiakit on tulollaan.

Tästä kuva seuraavaksi vasta valmiina. (Bolero voi kummitella vaihekuvissa, ehkä, maybe, maybe.)

Tänään painostin itseni tekemään ne kantapäät. Kärkisukkaan tein kahdeksikkoaloituksen, jonka vasta hiljattain opettelin Apupupun kinttuja varten. Levennykset oli Ullan ohjeessa. 'Jälkeenpäin kantapääkin' oli mulle uusi nettituttavuus. Siihen tein kavennukset yhden silmukan päähän puikon reunasta, koska sitten sain samantapaisen jäljen kuin kärjessä oli. En oikein tiedä mitä tykkäsin tuollaisen kantapään tekemisestä. Itse kantapää on mielestäni kivempi malliltaan kuin se perinteinen laatikko, mutta tuskailen sen silmukoiden nostamisen kanssa apulankaa irrotettaessa. Tein viimeisen päättelyn silmukoita jäljentämällä ja sekin on tikkuista ja ahdistavaa.

Itsekin tässä ihmettelen, miten sinistä inhoava ihminen onnistui ostamaan sinikirjavaa Nalle Coloria. (Kuvat taas salamalla ja ilman, ja maton päällä näkyy mistä väreistä oikeasti tykkään. En sinisestä, en ollenkaan. Ja lankaahan jäi. Apupupujako tekemään niin pääsee kotona lankaa pitämästä? Esikoinen lupasi adoptoida nämä sukat vaikkei myöskään tykkää väristä erityisemmin. Ja kommentoi silmukoituja kantapään 'kärkiä' ihme nystyröiksi. Täytyy treenata.)

Menisköhän nukkumaan... En ainakaan enää neulo. Paljoa...

Ai niin: neuvokaas miten ei tulisi sukkapuikkoneuleissa tuota erottuvaa pystyraitaa puikkojen vaihtumiskohtaan! Se on melkein tavaramerkki mulla. Muuten mulla on omille kriteereilleni riittävä käsialan siisteys neulonnassa.