Kuulkaa kummia...
Taustatietona: Olen todella voimakkaasti koettanut vältellä sinistä väriä yli 20 vuotta. En ota sitä sisustukseeni enkä vaatteisiini. Nyt tänä talvena (ja viime syksynä) olen neulonut petroolia ja ostanut siniturkoosin tai sinipetroolin paidan.
Nyt. Tahdon. Jotain. Sinistä. Ja. Violettia. Aivan outoja värejä minulle. Sisäisessä kehityksessäni on täytynyt tapahtua jotain.
Vaatekaappini pursuaa oranssia ja vihreää. Toisaalta siellä on paljon mustaa, harmaata ja ruskeaa sekä kesäksi ei-mitään-väriä-eli-khaki-beessiä perusvaatteiksi.
Pakko saada uusia värejä! Jäi mahdollisesti päälle edellisen postauksen sukista, joiden violetti on todellakin kaunis. (Ennen olisin sanonut, että siinä on liikaa sinistä.)
Seuraavassa kuvat poimittu ilmaisten kuvien sivustolta. Photographers, thank you for contributing these pictures for free. I have added links to your portfolios next to the pics.
Tämä on yhäkin inhokkivärini:
Nämä sävyt nyt houkuttelevat:
Ok, oli ehkä aika vihreä.
Entäs tämä, violetimpi:
Tai tämä herkkuyhdistelmä:
Tätähän voisi jatkaa:
Tässä mennnään jo vaarallisen siniseen, mutta ihana kuva!
Tässä ihanat sävyt:
Taivas, mikä taivas:
En malta lopettaa, tää on kivaa:
Toi viimenen on varmaan mun lempparikuva!
Omituista. Ehkä olen neulonut liikaa vihreää viime aikoina. Tai henkistynyt? Eikös violetti ja sininen ole jotenkin henkisyyteen ja pyhyyteen viittaavia värejä?
(Tasan en ole sellaista itsessäni havainnut. Vanhenemista ja maailmaarakastavaa asennetta kylläkin.)
Mutta hei, en ole masentunut, jos otsikko siihen meinasi viitata. Not feeling depressed - just blue. Enkä edes allapäin. (Nimimerkki kivaa töissä eikä perheessäkään vikaa.)
p.s. Vuodatuksella oli työkalu Luo blogipohja, minähän loin.
p.s.2 Oma muistiinpano: Tämä mekko niin että osa olisi sinistä??
Kommentit